Von Willebrandin taudin
hoidon perusteet
Yleistä
Diagnoosin varmistuessa voi
olla tarpeen keskustella hoitolinjoista alueen
hyytymisasiantuntijan kanssa, koska vW-tauti voi olla osalle
lääkäreitä melko vieras johtuen sen harvinaisuudesta.
Asianmukainen toimenpiteisiin valmistautuminen edellyttää, että
hoitava yksikkö tietää potilaan vW-taudista jo toimenpiteestä
päätettäessä. Lääkehoito vaihtelee riippuen taudin
vaikeusasteesta, hoidettavasta vuodosta ja tehtävästä
toimenpiteestä. Keskeistä on välttää verihiutaleitten toimintaa
estäviä kipu- ja kuumelääkkeitä, erityisesti
asetyylisalisyylihappoa (aspiriini).
Kaikkia vuotoja ei tarvitse
hoitaa lääkkeillä. Mustelmissa voi käyttää kylmäpakkausta ja
haavavuodon tyrehtymistä voi tukea painamalla.
Lääkehoidot
Limakalvovuotoihin voi
riittää hoidoksi traneksaamihappo (Caprilon®, Cyklokapron®)
joka hidastaa hyytymän liukenemista. Traneksaamihappoa ei tule
käyttää, jos virtsassa on verta. Kaikilla vW-potilailla tulisi
olla traneksaamihappoa kotona ja heidän tulisi olla tietoisia
sen annostelusta ja käytön vasta-aiheista.
Elimistön omaa vW-tekijää ja
hyytymistekijää VIII voidaan saada varastoista verenkiertoon
desmopressiinillä (DDAVP, Octostim®, Minirin®). Sitä voi
annostella nenäsuihkeena, suonensisäisesti ja ihon alle.
Periaatteessa se tehoaa aikuisilla lähes aina tyypin 1
vW-taudissa (pienillä lapsilla harvemmin), vain harvoin tyypin 2
vW-taudissa eikä ollenkaan tyypin 3 vW-taudissa. Hoitoon
liitetään usein traneksaamihappo.
Hyytymistekijävalmisteet
2- ja 3-tyypin vW-taudissa
ja 1-tyypin taudissa silloin kun desmopressiiniä ei voi käyttää,
leikkaukset ja toimenpiteet edellyttävät korvaushoitoa
suonensisäisesti annettavalla hyytymistekijävalmisteella.
Suomessa on käytetty ihmisen plasmaperäistä von Willebrand
–tekijää ja hyytymistekijää VIII sisältävää valmistetta
(Haemate®).
|