Hoidon kehittyminen
Ennen taudin tarkkaa
diagnoosia ja lääkehoidon kehittymistä verenvuotopotilaiden
kuolleisuus oli ennenaikaista ja esimerkiksi hemofiliapotilas
saavutti harvoin 40 vuoden iän. Varhaisin hoito verenvuotoihin
olivat verensiirrot ja vuonna 1958 käyttöön saatu jääplasma.
Tehokkaampia hyytymistekijäspesifisiä lääkkeitä hemofilian
hoitoon alettiin saada käyttöön 1960-luvun lopulla. Vielä
tuolloinkin oli hyvin tavallista, että vaikea-asteista
vuototautia sairastava potilas invalidisoitui vaikeasti jo
nuorena nivelten liikerajoitusten, niveljäykistymien
(kontraktuura) ja lihasarpeutumien vuoksi.
Nykyaikainen hoito on
muuttanut tilanteen ratkaisevasti paremmaksi. Nykyisin
hemofiliapotilaiden eliniän ennuste ei eroa tilastollisesti
normaalista, ellei potilaalle ole kehittynyt
hyytymistekijävasta-ainetta (inhibiittori). Ajoissa annetulla ja
riittävän tehokkaalla hoidolla voidaan nivelvaurioita
merkittävästi vähentää. On myös osoitettu, että nivelvauriot
voidaan estää lähes kokonaan, jos vuodot pidetään poissa
antamalla ennaltaehkäisevää hoitoa (profylaksi) läpi lapsuus- ja
nuoruusvuosien. Tällainen hoito on aloitettava hyvin nuorena,
sillä alkuun päässeellä nivelrikolla on taipumus edetä, vaikka
vuodot saataisiin myöhemmin kuriin.
1980-luvun puolivälissä
maailmalla hemofiliapotilaisiin iski verituotteiden mukana
levinnyt HIV-epidemia, jolta Suomessa onneksi vältyttiin miltei
täysin, johtuen SPR Veripalvelun ansiokkaasta toiminnasta ja
tuotteiden plasma –raaka-aineen kotimaisuudesta.
Rekombinanttiteknologia toi käyttöön 1990-luvun puolivälissä
käyttöön entistä turvallisemmat valmisteet ja myös
plasmapohjaisten valmisteiden turvallisuus kehittyneen
virusinaktivaation myötä on nykyään hyvällä tasolla, joskaan
niiden valmistus ei enää tapahdu Suomessa. Nykyisin käytössä on
useita tehokkaita ja turvallisia sekä plasmaperäisiä että
rekombinanttitekniikalla tuotettuja valmisteita kaikkien
vuototautien hoitoon. Myös inhibiittoripotilaiden hoidossa on
otettu edistysaskelia.
|