A- ja B-hemofilia
A- ja B-hemofilian
taudinkuvat ovat
samanlaiset ja sairaudet voidaan erottaa toisistaan vain
laboratoriokokein. Hyytymishäiriön syy A-hemofiliassa on tekijän
VIII hyytymisaktiviteetin (F VIII) vajaus tai puutos.
B-hemofiliassa vika koskee hyytymistekijää IX (F IX). Potilaiden
määrä on noussut viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana 1,7
-kertaiseksi, mikä johtuu lisääntyneestä syntyvyydestä ja siitä,
että vuototauteihin ei enää liity merkittävää ylikuolleisuutta.
Uusia potilaita syntyy sekä tunnettuihin hemofiliasukuihin että
uusien mutaatioiden seurauksena.
Hemofilia on ns. yhden geenin tauti ja
hemofiliaa sairastava on hyytymistekijä-puutosta lukuun
ottamatta täysin normaali. Hän pystyy henkisiltä
edellytyksiltään samaan kuin vertaisensa, vaikka ei ehkä
samoihin fyysisiin saavutuksiin. Tietyt fyysiset rajoitukset on
pakko oppia sietämään. Nykyaikaisen hoidon turvin nekin ovat
pieniä. Sairaus ei myöskään voi millään tavoin tarttua tai
”puhjeta” terveeksi todetuissa veljissä.
Hemofilia voidaan jakaa kolmeen
vaikeusasteeseen taudinkuvan ja laboratoriokokeiden perusteella.
B-hemofiliassa on Suomessa tyydytty tekemään jako vaikeaan ja
lievään muotoon, koska suuri osa diagnooseista on ajalta,
jolloin menetelmien herkkyys ei pystynyt kunnolla erottamaan
keskivaikeaa sairautta lievästä. A-hemofilia on useimmiten
vaikea-asteinen kun taas B-hemofiliaa sairastavilla useimmilla
on lievä vuototauti. Hyytymistekijäpuutos pysyy samanlaisena
läpi elämän. Jos suvussa on useampia potilaita, heidän
vuototaipumuksensa ja hyytymistekijäpuutoksensa on samanlainen. |